keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tänään osittain kotona

Elossa ollaan, meinaan että muutosta ollaan selvitty. Tietenkin vielä on purkamattomia laatikoita – ei tässä nyt mitään himohuushollaajia sentään olla – ja kirjahylly pitäisi hankkia ja yksi keittiön kaappi ja lääkekaappi ja saunajakkara ja kuntoloma pitäisi pittää, mutta noin muuten ollaan suhteellisen tolkuissamme. Työhuone on kaaos, mutta sitä se on aina, oli muutto eli ei.

Inhottavaa hommaa on muuttaminen, vaikka olisi kuinka kokemustakin. Älkää siihen vapaaehtoisesti ryhtykö, hyvät ihmiset, sen neuvon minä annan ilmaiseksi teille.

* * *

Näkymä Oharin työhuoneesta 1.8.2012 klo 12.26
Paitsi jos saatte vaihdettua ikkunasta näkyvän ränsistyneen lähiöseinän esimerkiksi tällaiseen näköalaan.

Ergonomiaan perehtyneet tahot kehottavat näyttöpäätteeseen sidottuja ihmisraunioita aina silloin tällöin katsomaan kaipaavasti kaukaisuuteen, koska rasittuneet silmät ilahtuvat siitä hirvittävästi. Henkilökohtaisessa kaukaisuudessani näkyy Hervannan vesitorni, jota tuleekin tuijoteltua ihan vapaaehtoisesti. Jännittävää on myös nähdä lentävä lintu ylä- ja selkäpuolelta (joskaan en heistä isommin muuten tykkää, mutta lentäjinä ovat toki ihan ässiä, se on myönnettävä) (etenkin varikset ja tiirat, pingviineillä on taas sitten muita apuja).

* * *

Meillä on lasitettu parveke, jossa on leppoisaa oleilla esimerkiksi saunaviilentelyjä. Liikenteen ääni kuuluu hiukan, sillä tavalla rauhoittavan traveliaanisesti, mutta yksikään keskenkasvuinen ei kilju, karju, kiru tai muutenkaan rääy sen välittömässä läheisyydessä. Sinne ei myöskään sada tupakantumppeja eikä räkää.

* * *

Ukkonen näyttää hienolta näistä korkeuksista!

* * *

Koska aina pitää löytää Onnelasta jokin nihkeä nurkka (muuten seuraa x, y ja ö), kerron, että naapuri on ilmeisesti päättänyt rakentaa itäsiiven. Tai sitten rei'ittää seinään muutamia ilma-aukkoja. Tai voihan olla, että hän rakentaa olo- ja muihin huoneihinsa kiipeilytelineitä. En minä oikein osaa edes kuvitella, mihin ihminen tarvitsee niin moniaita seinä-, katto- tai lattiareikiä kuin poran äänistä päätellen niitä voi arvioida syntyneen. Kun nyt ei rei'ittäisi itäseinää niin, että luhistuu koko rakennus.

* * *

Tänä iltana lähdemme täältä ihanasta periferiastamme tuonne keskustaan tuijottamaan Red Hot Chili Peppersiä, jonka laulajan ääntä olen vasta viime vuosina oppinut sietämään. Sadetta on luvattu niskaan kaatamalla. Sieltäpä on ehtoolla sitten aevan ihaanaa tulla uuteen kotsaan läpimärkänä ja korvat soiden.

8 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin! Ihania pilviä. Mullakin on kamerassa muutama nätii pilvikuva, kunhan ehtisi purkaa.

Fantsua olla korkealla :-)))

Ohari kirjoitti...

Kiitos, papy! Taivas tässä ihan parasta onkin. No on toi saunakin kiva. Ja partsi. Ja, ja, ja :-)

Tiina kirjoitti...

Blogin nimihän on oikein kohdillaan nykyään.

En ole koskaan edes ajatellut Anthony Kiedisin lauluääntä ennen kuin mainitsit sen. Tulin siihen tulokseen, että en ole koskaan pitänyt sitä minään kovin erikoisena (silleen ahhhhh mikä ääni -tapaan), mutta toisaalta ei se ole koskaan ärsyttänytkään. Jotenkin siinä musiikissa on sitten muut seikat viehättäneet enemmän, ilmeisesti. (Silloin kun on viehättänyt. En ole mikään hc-fani ja jaksan kuunnella ehkä kolmasosaa tuotannosta, mutta onhan se ihmeellistä, kun ne noin lähelle tulee! Että moikataan jos törmätään!)

Ohari kirjoitti...

Nomen est omen.

Pitänee muuttaa tämän blogin nimi Oharin kartanoksi tai peräti Oharin linnaksi.

Näin just, että kun tänne jaksavat raahautua niin toki mää nyt jaksan kans keskustaan asti sentään. Samalla mielellä kävin katsomassa Bossin Ratinassa, ja voi jestas että oli hyvä keikka ja tykkäsin. Varmasti käy niin nytkin. (Ei muuten oikeastaan ole semmoista pändiä, josta en livenä tykkäisi. Mut on niin kovin helppo hurmata.)

Tottakai morjestetaan! Paitsi jos päätetään leikkiä agentteja ja tehdäänkin vaan salaisia käsimerkkejä. Kivaa sekin olisi.

Jenni Kyllönen-Peltoniemi kirjoitti...

Huikee on maisema. Hämessä on hienoja maisemia, kun sinne vain voisi siirtoistuttaa 10 000 savolaista piristämään ihmisten elämää.

Saat anteeksi.

Ohari kirjoitti...

Eikö oo! Odotan innolla vuodenaikoja (siis oikeita, kesähän on täällä enemmän ainakin tänä vuonna mielentila kuin vars. vuodenaika) ja maiseman muuttumista.

Yksi mummuni oli savolainen, toisen suku jostain Lapin perukoilta (kai), yksi pappani oli karjalainen ja toinen hämäläinen. Isäni (suku) on hämäläinen, äitini satakuntalainen. Mää olen syntyny Tampereella ja asunu ikäni tässä liepeillä. Oon kakarana porannu niin Niskavuorten kuin Täällä Pohjantähden allakin, että tämä hämäläisyys on paitti ainakin osin geneettistä myös mentaalista perua.

Minä voin ystävällisesti ja tuttavallisesti siis naureskella hämäläisyydelle ja Hämeelle, mutta jos menee liian totiseksi, puren. Kovaa.

Onneksi meillä Hämeessä ei tehdä paljon mistään numeroo eikä turhaan hössötetä, niin eipä tartte ihmisiäkään juuri järsiä.

Tiina kirjoitti...

Leikittiinkin tosiagentteja eikä ees nähty!

Se on ihan totta kyllä, että melkein paskinkin bändi on livenä vähintäänkin ok. Paitsi siitä Poets of the Fallista en tiedä enkä ottanut riskiä.

Ohari kirjoitti...

Oltiin niin übersalaisia, että itseäkin hirvittää tuommoinen salamyhkäisyys.

Ei uskallettu mekään sitä Poetsia, ja vähän vähälle jäi Vaccineskin. Ihan hyvä keikka oli noin muuten. Ei kauheesti kyä yleisökontaktia, mutta hyvin ne veti, tämmöisen epäinnokkaankin fanittajan mielestä. Tarskin blogata keikoista noin yleensä, nyt kun on vielä tuoreessa muistissa. Kattoo ny :-)